Mitä voikaan syntyä upeasta visiosta ja kauniista kankaista?

No, siitä voi syntyä täydellinen katastrofi ja rumuuden ylistys.
Päässäni oli selvääkin selvempi aikuisen singoalla mekko. Kankaaksi EK:n palalaarista löydetty ihastuttava viskoosi ja hihoiksi kaunistakin kauniimipi pilkullinen luomutrikoo. Kaavana muokattu minkrea.
Miten ihmeessä en hetkeäkään ajatellut:EN pidä röyhelöistä hihoissa, En pidä pitkistä mekoista,En pidä koko vaaleanpunaisesta,EN...No, lopputuloksen näkevät kaikki.
Tästä syntyi rumuuden ylistys...yöpaita?
Kangas on jo leikattu palasiksi. Siinä ei mennyt kauaa,senverran harmitti kauniin vision vesittyminen.
No, nyt jo huvittaa. Oppia tämäkin.
Tässä kuvaa. Ja VAIN yksi kuva hieman utuisena,jotta totuus pysyy mielessä,jos vielä suunnittelen samanlaista hepenettä istelleni.
Niin...on se vaan...järkky :)

Uusi yritys:

Lähdin kuitenkin sitkeänä ihmisenä uuteen yritykseen,kun olin ensin purkanut tuon hirvityksen, joka fb-ryhmässä sai nimen synnytyskaapu :) Osuva nimi.
Tein yläosan uudelleen Onionin kaavalla trikoosta ja yhdistin siihen tuon aikaisemman alaosan. Yöpaita tuli edelleen, kangas poikki ja lyhyemmäksi. Parempi.
Vieläkin mietin,mitä tuolle helmalle teen...muuten ommeltu valmiiksi. Opin tästä kyllä jotain: en tee maksimekkoja, kaksi kaunista kangasta, eivät välttämättä sovi yhteen. Nämä olisi pitänyt yhdistää toisenvärsiin kankaisiin...tuon vaaleanpunavalkopilkullisen olinkin ostanut yhditettäväksi merenneitotrikooseen...nyt sitä ei enää riitä :/

Blaah..taidan pakata ompsut kaappiin hyvän sään ....siis pahan sään aikana.